Sovitaanko et nää olis asukuvien sijaan taidekuvia, eiks jeh? Sovitaanko et toi mun leukapielien kiristely oli ihan harkittu juttu, eiks jeh?
Näissä kuvissa kiteytyy asukuvafilosofiani kulmakivet; itselaukaisin, julkisen paikan aiheuttama apuapitääollanopeemitäjosjokunäkee -olotila sekä kuvanlaatu, jonka uskottelen parantuvan kun vetää kuvat mustavalkoisiksi. Jos lisää vielä sekaan mahdollisimman epä-imartelevat poseerausasennot, niin lopputulos onkin sitten mitä on. Eli just tota, mitä ylempänä näkyy.
Monkista kesän alussa shopatut shortsit on maksaneet itsensä takasin muutamaankin otteeseen. Ja nyt on hei vasta elokuu! Malli sekä mukavuus on kohdillaan, ja onneksi ulkonäkökin itseäni miellyttää. Vaan jotain multa vielä puuttuu, nimittäin ne täydelliset farkkushortsit, joista oon tässä salaa haaveillut koko kesän. Tai no, en vältsiin edes niin salaa. Usko niiden löytymiseen on horjunut kesän aikana monta kertaa, mutta jos oon saanut takaisin uskoni ihmiskuntaan, maailmankaikkeuteen ja itseenikin, miksi en saisi niiden oikeiden farkkushortsien löytymiseen?
Asioillahan on tapana järjestyä, eiks jeh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti