...never stays in IKEA
Suomeksi: onko kukaan, koskaan, poistunut Ikeasta tyhjin käsin? En usko.
Mutta koska viimeiset pari vuotta, kyllästyneenä heräämään yöllä kahteen peittoon solmiutuneena, olen haaveillut yhdestäjättipeitosta, alkoi nyt olla viimeiset hetket toteuttaa tää haave. Suomeksi: parin viikon päästä opiskelijabudjetti iskee vasten kasvoja.Lujaa. Ja kammottava totuus myönnettäkööt tässä samalla, vanhat peittoni oli aika... Vanhat. Ehkä jostain milleniumin alun tienoilta. Voi yök.
Eikä miten auttanut, että lähdin hakemaan vain sitä jättipeittoa. Ikea on Ikea. Aina sieltä tarttuu muutakin, tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista.
Tarpeellista oli tällä kertaa se jättipeitto, lasipurkit keittiöön, uusi paistinpannu, miljoona pakettia teippirullia, sekä lahjapaperia ja -narua kummitytön synttärilahjaa varten. Ei-niin-tarpeellista olikin sitten sitruspuristin. Vaikka sekin on ostoslistalla ollut kauan niin hyvin oon ilmankin pärjännyt. Kuitenkin se osui silmään eikä taattuun Ikea-tyyliin hintakaan paljoa kirpassut, päätin kerrankin irrotella. Joo, muut irrottelee ja ottaa äkkilähdön thaimaahan tai ostaa kalliit kengät, meikämantu hankkii parin euron sitruspuristimen. Yepp.
Mutta on taas vähän kivempi olla kotona, kun on jotain mielekästä täällä. Kuten noi purkit. (Vasemmalta oikealle: Kahvi, kissanruoka, puurohiutaleet.) Ja jättipeitto, joka on niin iso ettei mahdu edes sänkyyn kokonaan. Ja raitalakanatkin on muutes uudet, ettäs tiedätte. Keittiön uuden ilmeen olis kyllä huomannut paremmin ennen ja jälkeen -kuvista, mutta kerrotaan nyt sekin, että ennen-kuvissa olis ollut kasa likaisia astioita, tyhjiä pulloja ja banaanit levällään. Astiat tiskasin, pullot siirsin lattialle ja banaanit pääty maljakkoon.
Ihan hyvin meni, noin niinku omasta mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti