Kaikki alkoi ruissin jälkeisestä masennuksesta. Tuli vaan se fiilis, molemmille, että ei tää vaan voinut olla tässä. Ei voinut kolme päivää mennä näin nopeaa ja ei voi olla vielä about 365 päivää seuraavaan kertaan. Ei. Ei.
Päätettiin lähteä, jonnekin. "Ihan sama minne", hoettiin vaan uudestaan ja uudestaan, selattiin kuumeisesti tikettiä, googlea ja kirkkoa ja kaupunkia. Jotain menoa vielä tälle kesälle.
Lyötiin lukkoon viikonloppu, juotiin pari tuntia kahvia ja mietittiin mitä tehään, minne mennään. Kuulemma ruoho on vihreempää aidan toisella puolella, buukattiin laivamatka stockikseen. Koska missään ei ollut mitään ja Flowssa meitä katottaisiin kieroon.
Vielä yksi viikonloppu kesää, lämpimiä päiviä ja lämpimän viileitä öitä. Parasta seuraa, naurua ja rakkautta.
Tää on se hesan nainen, jota mä rakastan huolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti