LET IT SHINE

Kaksi välipäivää se vaati, nimittäin Bulgariasta ja paluuillan jälkeisestä shottirallista toipuminen. Viime yön kolmen tunnin yöunet ei edes jaksanut haitata, kun vihdoin tuntui siltä, että sisäelimet on taas oikeilla paikoillaan. Lomailu, se on kuulkaas rankkaa se!

Taidettiinpa myös tuoda aurinko mukanamme Suomen kamaralle, sen verran mukavasti paistoi kun duunista lähdin. Ja olihan sitä pakko fiilistellä, joskin toiseen suuntaan jos olisi katsonut, olis pilvet ollu vähän synkemmän puoleisia. En antanut sen häiritä, riitti hyvä fiilis arkeen paluusta, musat korvilla ja henkinen valmistautuminen treeneihin. 

Nyt alkoikin se treeneistä toipuminen, ilmeisesti viikon mittainen kaljadieetti teki muutakin, kun sai maksan poksumaan ja munuaiset siirtymään jonnekin missä niiden ei todellakaan kuuluisi olla. Rankkaa oli, mutta ainoa suunta on ylöspäin. Ennen lomaa sanoin lenkkikaverille, että pitäis alkaa jotain kehonhuoltoa kenties harjoittaa, ketteryys on meinaan kirjahyllyn tasoa tällä hetkellä. Haaveilen täydellisestä liikkuvuudesta, pantterimaisesta keveydestä ja Steve Moseksen kissamaisuudesta. Ja tän kaiken saavuttamiseen on vielä matkaa, tällä hetkellä liikkuminen on nimittäin sitä luokkaa, että harkitsen lajinvaihtoa. Rugbyyn.