Kirjoittamattoman säännön mukaan kaikki mitä tapahtuu laivalla, jää laivalle.
Mutta koska sääntöjen mukaan eläminen on tylsää, rikotaan se! (Ja koska muuten tästä tulis maailmanhistorian tylsin blogipostaus, "käytiin laivalla, mutta ei puhuta siitä.")
Matka alkoi niinkuin ne nyt yleensä alkaa, pelastautumisharjoituksella. Tasokas C-luokan hyttimme sijaitsi parhaimmalla sijainnilla, kahden autokannen alla, ja se fiilis kun sä parin hömpsyn jälkeen tajuat olevas alempaa kastia kuin autot. Ja että jos se laiva uppoaa, sä uppoat ekana. Ja todennäköisesti sut vielä lukitaan sinne alas. Mutta hyvin vedettiin harjoitus, 48 sekuntia hyttikäytävältä pelastautumiskannelle, himmaillen. Ei huono.
Kuvia kertyi yllättävän vähän, snäppejä sitten parinsadan sekunnin edestä. Muu videomateriaali on julkaisukelvotonta. Oli hyttibileitä, oli ahvenanmaa ja oli Jukka Salin. Oli nuuskamuijat, muutama tequila ja vaikeita valintoja, kuten mennäkö hyttiin vai putkaan. Valitsin hytin. Maissa ei selvitty paljon satamaa pidemmälle, ehkä ens kerralla sitten. Mustelmia kertyi taas enemmän kuin laki sallii, mutta kuka niitä laskee? Pienellä avustuksella tuli kokeiltua kumpi on kovempaa tekoa, hissin ovi vai meikän pää. Hissi johtaa 1-0.
Alkaa virallisesti tän kesän menot ja meiningit olla taputeltu, mutta tähän oli parempi kuin hyvä lopettaa. Tähän reissuun ja näihin tunnelmiin.
Cheek valtaa stadionin, Jukka Salin.
Ahhahha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti