Jestas, asukuvia ulkoilmassa! Katsokaa ja ihmetelkää. Lauantaina heiluin ylläolevan näköisenä luokkakokouksessa ja itseasiassa samoissa kledjuissa, mutta astetta rähjäisempänä, jatkoin matkaani vielä läpi sunnuntainkin. Ja jostain syystä koko sunnuntain päässä soi joku Bassolla luukutettu suomiräppi, "rankkitynnyrin löyhkä yllättää vielä sutki". Yepp, that's me!
Jos jotain lauantailta opin, niin sen miten paljon ja miten vähän samaan aikaan voi ihmiset muuttua kymmenessä vuodessa. Samalla sitä vähän ihmetteli minne hittoon ne kymmenen vuotta on kadonnut. Seitsemän euron bisset ei kirpase niin paljon kun seura on hyvää, ja neljä tequilashottia on liikaa. Jekkuun en tule enää ikinä kajoamaan. Romantiikka on täysin yliarvostettua, aina on hyvä hetki laittaa soimaan Ime huiluu. Joskus tekee vaan hyvää jäädä matkalle, tien päälle, unohtua ja unohtaa. Jatkaa eteenpäin kun siltä tuntuu.
Ja hei, ei kesää ilman kadotettuja vaatteita! Tällä kertaa rotsi jäi sen matkan varrelle. Minne sinne, sitä tarina ei kerro. Buu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti