Aikalailla tasan kahdentoista tunnin päästä voin sanoa olevani opiskelija. Aika hullu ajatus, kuitenkin nää vähän venähtäneet välivuodet on luonut elämään tietynlaisen elämäntyylin. Eli sen, että meen töihin, teen mitä pyydetään, toivon että kaikilla on vitun kivaa, lähden himaan ja loppupäivän voinkin tehdä mitä ikinä haluan. Tää kaikki loppuu huomenna. Seuraava päivä, viikko, vuosi, tulee olemaan täynnä uusia tilanteita, uusia ihmisiä ja uutta tietoa. Ja pitäisi myös löytää jostain mielen perukoilta muistikuva siitä, miten sitä oikeesti opiskellaankaan. Kyllä, jännittää pirusti. Ehkä ainoa asia, mikä nyt lohduttaa on se, että kaikki siellä on samassa tilanteessa. Vähän kyllä mietin pyytäisinkö isiä saattamaan mut kouluun, niinkuin ekalla luokalla.
Viimeinen viikonloppu ennen uutta arkea on kulunut juhliessa. Ja nukkuessa. Sitten taas juhliessa. Tän päivän pelkäsin menevän harakoille, mutta onneksi kaveri pyys kahville. Kahvi, kaivari, meri, aurinko, psykoanalyysit, nauru ja maailman paras seura. En valita. Eilen hyydyin jo kahdelta ja totesin olevani vanha, rahaa on mennyt enemmän kuin kehtaan myöntää. Lohduttaudun ajatuksella, että sitä rahaa on kiva käyttää vielä kun sitä on. (Mistä tätä tequilaa oikein tulee!?)
Nyt pistän kamat kasaan huomiselle ja yritän hillitä tätä alkavaa paniikkia. Ja toivon, että tän päivän torkkumisien ja kahvin kittaamisen jälkeen saan unta ihmisten aikoihin. Wish me luck.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti