Siinä olis meikämantun (@mantukumara) neljä viimeisintä instakuvaa. Aika, öh, ruokapainotteista sanoisinko. Eka kuva maanantailta kun risteilyseura kutsui itsensä kylään ja kysyi tuoko jätskiä. Tai oikeastaan alkuperäinen viesti kuului "tuonko jäsen", mutta kuka näitä muistelee... Ja harmin paikka, kun en omista pakastinta, oli pakko vetää koko litra kerralla. Mhahha. Tää viikko on mun läksiäisviikko duunista, joten kollega toi Sacherkakkua. Melkein vois luulla, että mua tullaan kaipaamaan. Ei vaan ihan tosissaan, kyllä saatan pari kyyneltä tirauttaa perjantaina, sen verran mainio mesta toi on ollut! Tänään treffasin kaveria ekaa kertaa sitten kesäkuun (ei kristus, oikeesti nyt vähän sitä sosiaalisuutta tänne, kiitos) ja Factoryn salaatit oli pettämättömät, taas kerran. Ja aktiivipäivän (aktiivisen syömisen) huipentuma oli reissu Verkkokauppaan IT-tukihenkilön kanssa, sain vihdoin mun pädiin näppikset! Nyt voisin jo sanoa olevani valmis koulun penkille.
Kaikki liikuntaan liittyvä on jäänyt pahasti taka-alalle viime viikkoina, mutta teki kyllä hyvää päästä tänään taas hakkaamaan säkkiä. Niin kivaa kun valvominen ja kaljanjuonti onkin, se valitettavasti myös tuntuu (ja näkyy). Eilen kävin juoksemassa pitkästä aikaa, ja teki sekin muutes ihan hyvää. Vaikka vähän himmaillen, parempi kuin ei mitään. Yksi ja sama poika tuli neljä kertaa vastaan ja hymyiltiin. Se sai hyvälle tuulelle.
Vaikka just tuntu koko kesän menneen vähän ohi, tänään parin kuukauden tapahtumia kerratessa kuitenkin tajusin miten paljon sitä onkaan tapahtunut. Aika paljon nimittäin ja aika paljon kaikkea kivaa. Sellaisia juttuja, mitä voin vanhana muistella ja mille nauretaan vielä ens kesänäkin. Kaveri yritti helpottaa mun koulujännitystä muistuttamalla miten uusien ihmisten keskellä voin päättää olla ihan millainen haluan. Muuten hyvä, mutta en vaan todellakaan osaa olla mitään muuta kuin mitä oon. Koittakaa siis kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti