Tänään, läpi pitkän duunipäivän, kotimatkan ja kaiken sen jälkeisen, olen odottanut tätä hetkeä. Että pääsen koneelle, saan avata tyhjän tekstikentän ja pääsen kirjoittamaan. Tänään mieleen tuli ihan tosi paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Joita pyörittelin päässä ja yritin parhaani mukaan pitää mielessä, ettei ne karkaisi. Jotain sain hätäpäissäni raapustettua muistiin, mutta nyt, kun vihdoin tähän koneelle pääsin, se kaikki on poissa.
Tyypillistä.
Yksi asia, mitä oon hirveesti miettinyt pari päivää, on sellainen ällöttävä kulissielämä mitä sosiaalinen media on tuonut mukanaan. Some, jossa voi esittää elämänsä juuri sellaisena kuin sen haluaa uskotella olevan. Jopa niin hyvin, että lopulta ihminen itsekin uskoo rakentamiinsa kulisseihin.
Ja sellaisen kultaisen keskitien puuttuminen, kun joko elämä on pelkkää hattaraa ja yksisarvisia. Pintaa kiillotetaan urakalla ja jokainen vastoinkäyminen koetaan epäonnistumisena. Tai vaihtoehtoisesti jaetaan yksityiskohtaisesti kaikki henkilökohtaisimmatkin asiat nettikansan riepoteltavaksi ja sitten ihmetellään kun tulee paskaa niskaan.
Kaikki on niin pinnallista ja epärehellistä. Enkä nyt sano, että täytyisi etsimällä etsiä elämästä ne kurjat puolet tai huonoina aikoina päinvastoin, mutta miksei voi olla rehellinen? Menee sitten hyvin tai huonosti, on ihan ok tuoda se esille, mutta miksei voi pysyä edes sellaisella kullatulla keskitiellä?
Ja mistä lähtien ihmissuhteista on tullut pelkkää valtataistelua ja peliä? Multa on kysytty ihmissuhteeseen liittyvässä asiassa Onko nyt voittajafiilis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys veti aika sanattomaksi, itse kun en ajattele ihmissuhteita pelinä ja siihen liittyviä henkilöitä vaan kasana voittajia ja häviäjiä. En tiedä oonko ihan yksin tän asian kanssa, kun mulle jokainen ihmissuhde perustuu vapaaehtoisuuteen.
Siinäpä ne, ne tän päivän suurien mietintöjen päällimmäiset rippeet. Suuren musiikki-kriisini syövereissä, kun kaikki musiikki tuntuu olevan jo täysin loppuun kuunneltua, löysin itseni kuuntelemasta jotain, jota ikinä en olis uskonut kuuntelevani.
Olisko mun parempi vaan pysyy himas ettei nyt vaan sattuis mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti