Otsikon sanat olen sanonut jokusen kerran männäviikolla. Otsikko oli suunnitelmani tälle kesälle mikäli töitä ei irtoaisi, mutta taas tuli todettua ettei liikoja kannata suunnitella. Ei tässä tapauksessa tai elämässä ylinpäätään. Pankkitilin saldon kannalta työt on toki enemmän kuin hyvä juttu, mutta silti...
Kun haluaisin vain maata rannalla lukemassa kirjaa!
Tämän päivän ankeasta taivastilasta huolimatta haikailin sinne rannalle.
Ainakin hetken.
Siihen asti kun fillaroin Kalasataman ja Suvilahden halki Merihakaan ja totesin, että pieni synkkyys tekee välillä ihan hyvää.
Ainakin kuvissa.
Pilvisellä säällä, vähän rosoisemmassa ympäristössä saa vaan niin paljon hienompia kuvia, mitä auringonpaisteessa kukkaniityllä.
Ainakin omasta mielestäni.
Toisaalta olen kuvaajana (kuten muutenkin) vähän sinnepäin -ihminen, joten rosoisuus antaa myös enemmän armoa. Enkä vaan voi sille mitään, että Merihaan betonihelvetti kaikessa karuudessaan on vaan ihana paikka.
Sanokaa mitä sanotte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti