Tiedättekö sen fiiliksen, kun mieltä on pitkään vaivannut joku asia? Kun se painaa harteilla, kuin joku ärsyttävä pieni tyyppi, huutaen koko ajan korvaan. Sitten jossain vaiheessa siihen vain tottuu, ei unohda, mutta tottuu. Siihen olkapäähengailijaan. Alkaa ajatella, että ei se siitä mihinkään lähde, mutta olkoot siinä sitten.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun sitten mainitsee ääneen siitä hengailijasta ja sen huuteluista? Kaikki ne asiat tulee esille, konkretisoituu ja huomaakin yhtäkkiä kasaavansa yhteen monta pientä asiaa. Kaikki, mitä olkapäähengailija on korvaan huutanut. Se ääneen sanominen ja kasaaminenhan ei mitään ratkaise, mutta ainakin se on yksi askel eteenpäin.
Ja tiedättekö sen fiiliksen, kun yhtäkkiä se meiltä vaivannut asia selviää? Kun sitä on ensin veivannut päässään, rikkonut palasiksi ja analysoinut ja koonnut uudestaan, vain voidakseen aloittaa taas alusta. Kun siihen on ehtinyt jo tottuakin ja vaan toivonut sen ajan kanssa katoavan. Sitten yhtäkkiä, tilanteessa jossa sitä vähiten odottaa, kaikki vaan muuttuu selväksi.
Näin kävi minulle ja paikka oli suihku. Ei järin glamuuria eikä lainkaan sellainen paikka jossa yleensä päässäni liikkuu yhtään mitään, mutta ehkä juuri sen takia siellä kaikki selvisikin.
Siinä, suihkussa öllöttäessäni, niin loppu kaikkeen etten jaksanut enää edes ajatella, muistin kuka olen.
Toivon että kovin moni ei tiedä miltä tuntuu unohtaa oma itsensä, mutta niille jotka tietävät ja jotka vielä ei ole saaneet muistiaan takaisin, kehotan kokeilemaan suihkua. Todistetusti se voi joskus tehdä ihmeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti