Viime postauksessa epämuodollisesti kysyin olenko ainoa, jonka mielestä syksy on kivempi vuodenaika kuin kevät. Tykkään kyllä keväästäkin, varsinkin tätä postausta tahdittavien kuvien kaltaisista kevätpäivistä, mutta silti syksy vie voiton. Kuvat on maanantailta, kun lähdettiin tsiigaamaan kukkivia kirsikkapuita. Kuten kuvista näkyy, vähän myöhässä.
Varmaan oon vaan sitten vähän melankoliaan taipuvainen, kun nautin pimenevistä illoista ja viilenevästä ilmasta. Syksyllä tekee mieli muutoksia, asettaa tavotteita (joskin yleensä vaatimattomia sellaisia) ja inspiroitua. Jopa pukeutuminen on syksyllä kivempaa, kun shortsien ja toppien jälkeen saa kerrospukeutua!
Kevät taas, no, mitä siitä sitten sanois. Se on ihanaa aikaa, koska kesä on vasta edessä, mutta kuitenkin jotenkin aina raskaampaa kuin syksy. Vaikka tilastojen mukaan ihmiset masentuu keskimääräistä enemmän keväisin, ainakin oma ympäristöni tuntuu poikkeavan tästä tilastosta. Ja minä taas siitä omasta ympäristöstä, kun kevät toisensa jälkeen vaan väsyttää ja kaikki tuntuu vaikealta. Haha, kuulostampa varsinaiselta ihmisrauniolta. Ehkä omassa elämässä keväät on olleet vaan rankempia aikoja kuin syksyt ja siitä tämä kevät-vieroksunta.
Tällä hetkellä ei valittamista keväästä. Ilmat on hellinyt mahdollistaen työmatkapyöräilyn, kotona oon saanut suoritettua jonkin asteisen kevätsiivouksen ja koulu on tältä lukuvuodelta paketissa. En tiedä missä vaiheessa se kesä iskee ja mitä se tuo tullessaan, mutta I will survive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti