Mun kalenteriin merkityt tapahtumat on tänä keväänä herättäneet hilpeyttä kanssa-opiskelijoissa. Tälle päivälle merkattu lehmien laitumelle lasku aiheutti vähintään yhtä paljon kysymyksiä, naurua ja silmien pyörittelyä kuin maaliskuinen Idän munajahtikin. Minkäs minä menoilleni voin.
Ei vaan, tänään oli kyllä ihan loistava päivä tsiigailla laitumelle kirmaavia mansikkeja! Eikä voi kyllä lehmiä syyttää, eiköhän kuka tahansa vähän kirmaisi onnesta päästessään ulos, vietettyään monta kuukautta sisällä. Tapahtuma oli vallan sympaatti ja lehmät aivan supersöpöjä, mutta jos olisin tiennyt tilaisuuden olevan Valion markkinointitempaus (tai vähintään siihen verrattavissa oleva), olisin miettinyt kaksi kertaa. Mutta, kuten sanottu, mukava tapahtuma kaikesta huolimatta, on se lehmien riemu vain tarttuvaa.
Mitään suunnittelematta päädyttiin viettämään koko päivä ulkona, tosin x-määrä aikaa käytettiin erinäisissä kaupoissa metsästämässä pihapeliä. Se löytyi sitten kymmenennestä kaupasta ja ehdittiinpä vielä pelaamaankin. Onneksi en ole aikatauluja rakastavaa tyyppiä, muuten olis voinut olla hermot kireellä. Varsinkin siinä vaiheessa kun kotimatkalla jäätiin vielä randomisti sillan päälle yli vartiksi odottamaan ali kulkevaa höyryjunaa. Kyllä, höyryjunaa.
Ei voi kukaan väittää etteikö tää olis hyvä päivä, ei edes palaneesta ihosta huolimatta. Harvassa on ne päivät kun pääsee näkemään sekä kolmekymmentä nautaa että höyryjunan. Tuut tuut vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti