Duuniviikoista ensimmäinen on niin sanotusti finaalissa, ensimmäinen neljästätoista. Vaikka olo on kaikinpuolin väsynyt ja aamuviiden heräämisiin menee hetki tottua, mieltä vähän piristää ajatus viikonlopusta. Ja vähän kans noi aamuiset työmatkalla napatut kuvat. Ei se ehkä kuitenkaan ole yhtään pöllömpää taittaa duunimatkat fillarilla, ainakaan jos maisemat on tällaiset.
Aika on melko merkillinen juttu. Se tuntuu kiertävän ympyrää ja nyt tuli olo, että ympyrä on sulkeutunut.
Kun yhtäkkiä iski olo, että kaikki on toisin, mutta mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Joskus ne muutokset vain on liian isoja käsiteltäviksi, välillä ne rysähtää kaikki kerralla ja välillä ne on niin pieniä, että niiden huomaamiseen menee aikaa. Kaiken päällisen perusteella voisin yhtä hyvin elää viime toukokuuta, mutta pinnan alla kaikki on kuitenkin ihan toisin.
Ja ihan hyvä niin, koska juuri tänään muistelin miten vuosi sitten keväällä työpaikalla nukahtelin vahingossa vessanpöntölle.
Meillä oli tänään aamulla perinteinen perjantaidisko ja se jos mikä herätti tajuamaan miten vuoden takaiseen sitä onkaan jumahtanut. Nimittäin, jumaliste, multa puuttuu kesämusaplaylist!!
Tähänhän on saatava muutos ja samalla vois taas löytää jotain uutta kuunneltavaa. Nimimerkillä: Osaan koko Gasellien tuotannon ulkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti