Postaus tasan vuoden takaa ja edelleen samaistun. Aika vahvasti. Ehkä sen rosmariinin hengissäselviämisen lisäksi asettaisin itselleni toisenkin tavoitteen, esim että vuoden päästä tähän aikaan olis asiat jotenkin toisin. Kolmas kerta voi sanoa toden, mutta tässä tapauksessa se on vaan liikaa.
Tärkeät päätökset on aina niitä vaikeimpia. Jos ne olisi helppoja, ei ne silloin enää olisi tärkeitä.
Jos haluaa tietää, on myös hyväksyttävä ettei se tieto välttämättä ole mieluista.
Mitä enemmän mennyttä ajattelee, sitä enemmän siinä elää ja samalla jättää elämättä nykyhetkessä. Eikä se menneisyys silloin jätä ikinä rauhaan.
Totuus on se, mitä itselleen uskottelee.
Elääkö elämäänsä itselleen vai muille, toisinsanoen elääkö jotta muut olisivat onnellisia, silläkin uhalla, että itse olisi onneton.
Pelko on maailman huonoin syy jättää mitään tekemättä.
Ääripäästä ei koskaan voi löytää tasapainoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti