Oon kirjoittanut tätä postausta nyt kaksi päivää. Mutta sanat, ne ei vaan tule. On jotain mielessä, ihan kielen päällä, mutta kun ne yrittää laittaa ylös, ne unohtuu saman tien. Ei auta musiikki, ei auta goodreadsin quotet, ei auta aika.
Saako nyt olla vaan hiljaa? Saako nyt hyväksyä, ettei päässä liiku yhtään mitään? Saako nyt myöntää itselleen, ettei ehkä kaikessa olekaan järkeä?
Tänään tein yhden jalan kyykyn tasapainolaudan päällä, eksyin hautausmaalle ja vietin kaksi tuntia kädet ystävän vauvamahan päällä.
Ei kai enempää voi yhdeltä ihmiseltä vaatiakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti