27.6.2016

Seuraa mun jälkii peitä ne ettei voida palata














Harvinaisen mukiinmenevä maanantai, noin niinkuin maanantaiksi. Sain eilen uuden kasvatin, rosmariinin nimittäin. Koska elämässä pitää olla tavoitteita, otin tavoitteeksi pitää tämän hengissä yli viikon. Ensimmäisestä päivästä on nyt selvitty.

Miten voi olla nälkä vaikka on syönyt koko viikonlopun, ihmettelin tänään lounasbreikin tienoilla. Poikkeuksellisen hyvin nukutusta yöstä huolimatta oli enemmän kuin ok peittää peilikuvissa naama puhelimella. Nuttura alkoi iltapäivästä kiristää pahemman kerran ja avattu nuttura oli pahimman luokan röllitukka. Päikkärit töiden jälkeen oli aika herkkua, päikkäreiden jälkeiset salkkareiden kesäuusinnat sitäkin herkummat. Oli myös hetki aikaa lukea, hetki aikaa kirjoittaa. 

Koko päivän jatkuneesta sateesta huolimatta lähdin illalla pitkästä aikaa lenkille ja voi jumpe, kun teki höpöä. Töölönlahti on ja pysyy lempparipaikkana stadissa, oli sadetta ja sumua tai ei. Oon saanut jopa päivitettyä spotify-listat tän hetken tasalle, ehkä pistän tänne parhaimmat jakoon joku päivä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti