Aamulla heräilin ruhtinaallisen myöhään ja kiitin kaikkia jumaliani, että olin muistanut ostaa kahvia edellisenä iltana. Laivareissun lauantaipäivä oli mennyt aika pitkälti nukkuessa, eikä se väsymys oikeastaan helpottanut sunnuntainkaan puolella, ei sitten yhtään. Kuka selvittäisi sen ikuisuusmysteerin, miten voi olla väsynyt nukkumisesta? Anyway, pannullinen kahvia naamariin ja pitkästä aikaa Salkkari DVD pyörimään - siinä oli ihmisen hyvä olla.
Puolen päivän aikaan kampesin itseni ylös tai siis oikeastaan alas - nimittäin pyykkitupaan. Mulla on paha tapa kuoria pyykkikorista vaan päällimmäiset kledjut aina pesuun ja näin ollen pohjalle jää aina ne vähemmän käytetyt. Tällä viikolla oon kuitenkin ollut poikkeuksellisen aktiivinen, koska nyt on tyhjä pyykkikori! (Ja kämpässä trooppinen ilmasto...)
Pyykkien pyöriessä siellä koneessa jatkoin salkkari-maratonia ja leikin Mooseksen kanssa lentokonetta. Herra Karvapylly niin kovin esitti, ettei moinen sovi hänen arvolleen, mutta aina alas päästyään palasi uudestaan ja uudestaan lähtöön.
Lauantaina sieltä ruokakaupasta ei tosiaan tarttunut mukaan paljon muuta kuin se kahvi, eli kaurapuuro oli ystävä. Lempparikombo puuro+omppupiltti+kaneli = toimii aina!
Välipalana napsin poiccicsen laivakarkkeja, ihan luvan kanssa tosin. Itellä olis tuolla kaapissa pari Tobleronea, mutta en uskalla avata niitä. Se olis nimittäin menoa sitten se.
Kuuden aikaan päätettiin lähteä jonnekin safkaamaan ja koko päivän kestänyt hengailu duunin logolla varustetussa collegessa sai väistyä vähän freshimmän lookin tieltä. En tosin tiedä kuinka fresh sitten loppujen lopuksi onkaan ensimmäinen käteen osunut kolttu ja puolinutturalle sutaistu pörröön kuivunut fleda, mutta ainakin yritin. Ja eiköhän mikä tahansa sen duunikollarin voita.
Kaverilta suuret kehut saanut Cactus osui illan valinnaksi. Elämäni toiseksi parhaat nachot ja niin jäätävä hamppari, että ei toivoakaan yli puolikkaan menemisestä alas. Ihan perushyvää ja hinta-laatusuhde kohdillaan, mutta ei toistaiseksi kiilaa hampparilistassani Sävelen edelle.
Kotimatkalla piti poiketa vielä kaupassa ostamassa eväitä duuniin. Kaukana on ne ajat, kun raaskin käydä lounasraflassa joka päivä. Nykyään lounaan virkaa toimittaa Lämmin kuppi -keitot, joihin oon jo vähän koukuttunut! Tää mediaseksikkyyden määrä on uskomaton...
Kotipihan viereiseltä nurtsilta löytyi yksinäinen kenkä. Joku ilmeisesti vetänyt vuosisadan Tuhkimo-kännit. (Kyllä, tää oli tärkeä osa mun päivääni.)
Kotona, Mooses kainalossa ja loppuilta vain oleskelua. Maailman surkein tappaja-hämähäkki -leffa, jonka jouduin katsomaan. Kuulemma siedätyshoitoa araknofobiaani, mutta ihan niin paha fobia nyt ei toistaiseksi ole, että surkealla animaatiotekniikalla tehdyt hämppikset pelottaisi. Viime päivien uniövereiden takia en odottanut nukahtamiselta liikoja, enkä suotta. Kirjoitanhan tätä postausta kello kaksi yöllä... Nyt postaus julkaisuun ja meikämantu unten maille! Xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti