REGRETS

Kymmenen hyvää syytä blogata: 1. Onpahan paikka jonne lykätä kaikki selfiet.

Kaikessa hyödyttömyydessään tää päivä on ollut vallan kiva. Ainakin tähän asti. Kaveri sairastaa, joten vein tuliaiseksi inkivääriä, riisikakkuja, kahvikermaa ja suklaamunia. Jos flunssa ei näillä parane, niin sitten ei millään. Ja sainpahan samalla kunnon kahviakin, kun jossain mielenhäiriössä menin ostamaan kotiin mantelimaitoa. Puuron seassa hyvää, kahvin kanssa kammottavaa. 

Siinä kahvia ja munaa nauttiessamme päädyttiin niinkiin kepeään puheenaiheeseen kuin katumukseen. Mitkä asiat elämässä on sellaisia, joita kannattaa katua vai kannattaako ylinpäätään katua mitään. Oon aina sanonut etten kadu elämässäni mitään ja edelleen olen suunnilleen samaa mieltä. En varsinaisesti siis kadu kadu mitään, mutta tottakai jos saisin ajassa palata taaksepäin jättäisin varmasti monta asiaa tekemättä.

Kun paska on niin sanotusti levinnyt käsiin, on mielestäni vähän turha katua. Katumus itsessäänhän ei ole paha juttu ollenkaan, sehän vain kertoo tiedostavansa toimineensa väärin. Myös katumuksen syy on aika ratkaiseva tekijä, onhan se vähän eri asia katua toiselle ihmiselle tekemäänsä pahaa kuin katua hiusten leikkaamista liian lyhyeksi. Katumus on hyvästä ja katumus on ok, niin kauan kun siihen ei jää asumaan ja niin kauan kun siitä ottaa opikseen. 

Kuten sanottu, pyrin olemaan katumatta mitään, vaikka ei se aina helppoa olekaan. Kadun jokaista pahaa tekoani toista ihmistä kohtaan, kaikkia pahoja sanoja, joita olen kenelle tahansa rakkaalle ihmiselle sanonut. Näitä asioita voi katua, mutta ei se katumus silti hallitse elämää, asiat kun on korjattavissa. Samaten olen saanut täyslaidallisen paskaa omillekin harteille luottamalla vääriin ihmisiin tai olemalla sinisilmäinen, mutta ei kai sitäkään voi katua. Se on elämää. 

Suurin osa asioista, mitä voisin kuvitella katuvani, en kuitenkaan kadu. Ne asiat on jo tapahtunut, tehty ja niiden kanssa pitää elää. Jos nyt tekisin samat asiat uudelleen, tekisin ne toisin, mutta se ei silti mielestäni ole katumusta. Enemmänkin iän tuomaa viisautta. (Huutonaurua) Se on sitä, että hyväksyy tapahtuneet asiat ja hyväksyy myös joidenkin asioiden olevan korjattavissa. Ja kun näin on, miksei niitä silloin korjaisi?

Kaikessa hämmentävyydessään tämä postaus on vain pohjustusta tulevalle. Kuvat ei liity tekstiin tai sisältöön millään tavalla. Ja niin diipiltä kun sain tämän(kin) asian kuulostamaan, kyse ei ole mistään sen vakavammasta kuin kuvista iholla. Palaan asiaan ;)