Luen nykyään hävettävän vähän. Viimeisen neljän kuukauden aikana on tullut luettua hurjat kaksi kirjaa (koulukirjat mukaan luettuna, köh köh). Mutta ainakin oli hyvät kirjat ja tässä ne nyt olis!
Jonas Jonasson - Lukutaidoton joka osasi laskea
Jonas Jonassonin aiempi teos, Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, oli heittämällä hauskin kirja, minkä ikinä olen lukenut. En siis vastustellut, kun työkaveri lykkäsi kouraan toisen Jonassonin kirjan, vieläpä hyvin kehaisevin saatesanoin. Joulun tienoilla lueskelin kirjan läpi, vaikkakin muista kiireistä johtuen itselleni epätyypillisen hitaaseen tahtiin. Teemaltaan ja kieleltään kirja oli todella samankaltainen Satavuotiaan kanssa, mutta ei se silti siitä huonoa tehnyt. Päinvastoin, mitä sitä hyvää ja toimivaa muuttamaan?
Mitä saadaan, kun laitetaan yhteen slummeissa paskahuussin tyhjentäjänä toiminut lukutaidoton, kaksi Holgeria, nuori ja vihainen nainen, kolme kiinalaista tyttöä sekä atomipommi? Ainakin pirun hauska kirja jos ei muuta. Juoni on niin päätön, että sitä on vaikea, ellei lähes mahdoton, tiivistää mitenkään uskottavasti. En siis edes yritä, vaan kehotan lukemaan itse.
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
Olipa kerran synkkä ja sateinen päivä, kun alkoi kiukuttaa kaikki kodin seinien sisäpuolella. Puin vaatteet päälle, suljin oven perässäni ehkä vähän tavallista kovempaa ja painuin lähimpään kirjastoon. Siellä hyllyjen välissä vaellellessani pisti silmään yksi ikuisuuslistalla ollut kirja, joka ikäänkuin osui ja upposi sen hetkiseen tilanteeseen. Lainausautomaatin kautta ulos ja kotiin, kotona alkoi mielenosoituksellinen lukeminen. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias mies, joka 13 vuotta sitten lääkärikäynnin jälkeen sai ohjeet muuttaa elämäntapojaan ja ruokailutottumuksiaan. Tähän Mielensäpahoittaja ei kuitenkaan suostunut, vaan totesi kaikkien sairauksien johtuvan patoutuneista pahoista ajatuksista. Ainoa elämäntapa, jonka Mielensäpahoittaja muutti, oli päätös alkaa rehellisesti valittaa. Ja kyllä, mielensä voi pahoittaa yllättävän monesta asiasta.
Ei ihan yltänyt lempparikirjojen listalle, mutta humoristiseksi teokseksi hyvinkin oivaltava, vähän jopa koskettavakin. Tai ainakin kirjan luettuani kuului vierestä kommentti: "Sun ei varmaan kannattais lukea kirjoja..." Juu, saatoin muutaman kyyneleen itkeä tirauttaa. Mutta ihan vaan muutaman.
Ps. Parhaani mukaan edelleen välttelen noihin koilukirjoihin tarttumista, eli nyt jos on hyviä kirjavinkkejä niin kommenttiboksi laulamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti