Vaikka oonkin ikuinen stadilainen sekä citymuija henkeen ja vereen, on toi luonnon helmassa reippailukin ihan virkistävää. Se onkin itseasiassa yksi syy miksi rakastan Helsinkiä ja etenkin Vallilaa niin paljon; löytyy sitä cityelämää, ihmisiä ja menoa, mutta silti kaikki luonto ja hyvät maastot on ihan kivenheiton päässä.
Mutta nyt tällä kertaa ei oltu Helsingissä eikä Vallilassa, vaan siellä möksällä. Ja vastapainoksi kaikelle pääsiäisruoalle lähdettiin reippailemaan. Omaksi hämmennyksekseni tää tarkoitti autolla matkustamista sinne reippailukohteeseen. Tällä kertaa suolle.
Ja teki muutes hyvää.
Keli oli aivan loistava ja mestat aika sympaatteja. Etenkin toi vikan kuvan puu, jonka nimesin lempipuuksi. Jokaisella ihmisellä pitäis olla oma lempipuu. Vähän hotsittais tulla kesällä uusiks, että sais noista pitkospuista kaiken irti, nyt kun ei aina ollut ihan selvillä missä ne menee.
Tällä hetkellä ollaan jo takaisin stadissa. Huomenna otan itseäni taas ihan kunnolla niskasta kiinni ja hoidan kouluhommat mallilleen. Vielä on kova luotto itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti