Avasin bloggerin 23 minuttia sitten, lisäsin nää kuvat - ja jäädyin totaalisesti. Jotain piti kirjoittaa, jotain mitä oli päässä pyörinyt päivän aikana. Ehkä jotain viikonlopusta, hauskoista sattumuksista, eilisestä lenkistä ja lenkin aikana löydetystä random-playlististä. Sellaisesta, jonka tahtiin on hyvä juosta, kun sulassa sovussa korvissa soi Kapasiteettiyksikkö, Ellie Goulding, Samuli Putro, James Blunt ja Robin.
Tää päivä on vain totisesti vetänyt mut kasaan, rutistanut pieneksi paperipalloksi. Sitä tasaista ja seesteistä elämää odotellessa, niin sanotusti. Niinku.
Onneksi maailmassa on vielä niin paljon hyviäkin asioita, ihania ja onnellisia. Sen sain taas huomata tänään. Ja yhtäkkiä kaikki näytti vähän valoisammalta, vähän kauniimmalta. Jopa tuo lauantainen ruoka-annokseni, jonka valmistin alusta asti omin pikku kätösin. Uskoisitteko? khehheh. Tai kaikki ne keltaiset autot, joita maailmassa on ja joita tuntuu näkyvän koko ajan enemmän ja enemmän.
Tän harmauden keskellä ei kuulkaas haittaa ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti