Niistä julkaisemattomista kuvista puheenollen...
En nyt ihan näitä tarkottanut, mutta menkööt. Tällasia random-kuvia aina kertyy puhelimen muistiin, eikä niille ikinä tunnu keksivän hyvää kohtaa (tai oikeaa paikkaa) julkaista. Mooses-kuvat nyt useimmiten päätyy vähintäänkin blogiin, joskus jopa instagramiinkin, ja ne vain tuppaa sopimaan aiheeseen kuin aiheeseen. Sen sijaan kuvat kahvihetkestä ja sumuisesta kotikadusta on vähän sellaista mitäs näistä nyt kertois -matskua. Mutta kerrotaan nyt sitten edes jotain.
Eilen oli sumu, niin kotona kuin möksälläkin. Kotopuolessa se ei niin haitannut, ei kai tarve nähdä pitkälle (kirkontorneista puhumattakaan) ole niin tärkeää. Möksällä se sumu sen sijaan olikin astetta karmivampaa. On kaiketi tullut katottua liian monet kauhuleffat, kun näen mörköjä ja psykopaatteja joka puolella. Ja asiaahan ei helpottanut seura, joka ajoi meidät kiusallaan pimeälle, sumuiselle metsätielle. Ja nauroi samalla paholaisnaurua. Reilu meininki, etten sanois.
Eilen ennen mökille lähtöä kävin vielä hörppäämässä aamusumpit kaverin kanssa Fazerilla. Viimeksi kun nähtiin kirosin kaverille miten tuntuu, että aina vaan kerron niitä huonoja juttuja. Ja sekin johtui vaan siitä, että tapaamiset osui ajankohtiin, kun on just tapahtunut niitä huonoja juttuja. Tällä kertaa ilmoitin kertovani nyt hyviä juttuja. Niitä sellaisia ihania, joita oikeasti haluaa ajatella ja joita haluaa jakaa.
Nyt jatkan mökkeilyä, edessä on Maailman ympäri 80:ssa päivässä -maraton. Kyllä, juuri se missä on silinterihattuinen leijona. Pus&Kram!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti