Ghaaaaa! Oon ihan kevätrakkauskukkahuuruissa! Ei ollut ees hampaanpoistokukat vielä kuolleet, kun ne sai jo seuraa. Tällä kertaa ruusupuskasta jonka kaveri toi kahville tullessaan, ja ihan ilman syytä. Voi herkkis ja liikkis ja rakkaus ja mitä näitä nyt on, kun oonkaan saanu ihania tyyppejä elämääni! Tui tui.
Muutenkin, en tiedä onko tää valo vai se fakta, että ruissiin on enää sata päivää, mutta oon jotenkin poikkeuksellisen positiivinen. Ja se on vähän outoa, kun ottaa huomioon miten paljon asiaa on taas mielen päällä. Kaikesta siitä huolimatta yritän viimeseen asti pitää tästä fiiliksestä kiinni ja jos kukkapuskat siihen auttaa, niin sallittakoon ne mulle.
Eilen kaivoin Keltaisen Kostajan varastosta ja korkkasin fillarikauden. Koska yksi mielen päällä oleva asia on miinuksen puolelle hiipuvat budjettilaskelmat, ajattelin heittäytyä hurjaksi ja alkaa taittaa koulumatkat fillarilla. Ideana tää on parempi kuin hyvä, mutta toteutus saattaa sitten olla toista luokkaa. Meikämantun tuurilla nimittäin sataa kaatamalla just niinä kahtena päivänä viikossa, kun sinne kouluun pitäs raahautua. Mutta toisaalta, kun elämä muutenkin tuntuu olevan tällä hetkellä sellaista jota en ikinä olisi itseni uskonut elävän, nyt tai ei koskaan on ehkä oikea hetki vetää sitten ihan överit tässä hommassa. Meni miten meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti