Viimeiseen neljään vuoteen ei ole paljon tehnyt mieli avata tietokonetta. Vanhan läppärini ostin 18-vuotiaana ja se toimi oikein mainiosti, ensimmäisen vuoden. Sitten alkoi jumitus, jumitus ja vielä kerran jumitus. Hitaus, järkyttävä meteli, huonosti toimivat ohjelmat. Viimeisen vuoden sisään kaiken muun hyvän lisäksi kuvioihin tuli virukset, Mooseksen pureksimat virtapiuhat ja irronneet näppäimet.
Mutta hei, ennen se ei oikeasti haitannut! Since älypuhelimen hankinta, en paljoa ole konetta tarvinnut. Surffailut on hoitunut puhelimella ja lopulta pääsin samaan pisteeseen kun parin vuoden telkkarittomuuden jälkeen; mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata. Traumatisoituneena siitä aiemmasta, ensimmäisestä ihan omasta koneestani, totesin etten enää ikinä osta muutaman sadan perusläppäriä, joka kestää sen vuoden ja that's it. Kunnon koneen ostaminen pyöri mielessä silloin tällöin, mutta kuten sanottu, en sitä sen enempää tuntenut tarvitsevani.
Sitten kävi jotain.
Jotain nimeltä koulu. Ja sen hoitamiseksi kunnialla, oma (toimiva) kone helpottaa kyllä elämää aika helkkaristi. Ja se lopullinen piste tuli viime keskiviikkona, kun olin käyttänyt neljäkymmentäviisi minuuttia aikaa elämästäni sen yhden esseen palauttamiseen. Kyllä, ei edes kirjoittamiseen, vaan pelkkään palauttamiseen. Laitoin it-tukihenkilölleni viestiä, että mites ois jos lähettäis iShoppailemaan. Ja mehän lähettiin.
Täs me ny ollaan, sylikkäin. Minä ja mun MacBook Pro. Enkä vois olla tyytyväisempi. Paitsi niinä hetkinä kun alitajunta kuiskii, että oon just laittanut kahden kuukauden vuokran verran rahaa läppäriin. Mutta pöh, kuiskikoot. Oli ihan joka pennin arvoinen. Love love love.
Vieläkään en oikein sisäistä, että nyt on ihan oikeasti kunnon kone. Äsken olin ihan vanhasta tottumuksesta alkamassa kirjoittaa tätä postausta puhelimella. Mutta kyllä se tästä, pikkuhiljaa. Parastahan on, kun on ihan sellainen fiilis, että jopa koulutehtävien tekeminenkin tuntuu aika sata kertaa kivemmalta kuin ennen. Ja että nyt voin tehdä kaikkea, mitä monta vuotta olen halunnut, mutten vanhalla koneella siihen ole pystynyt. Kuten kirjoittaa kirjan.
Postauksen kuvat ei liity aiheeseen, kunhan tyhjentelin kameran muistikorttia. Mahtuu kattokaas taas uusia selfieitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti