Velvollisuuksien välttely on sitä ominta alaani. Ja keinoja siihen, niitä on monia.
Kuten yksille lähtö illalla ja kotiutuminen yhdeksältä seuraavana aamuna. Tai tästä seuraava koko päivän hölläily, ja velvollisuuksiin tarttuminen puolenyön aikaan. Ja taas aamuun asti valvominen, kun on niitä muuttujia.
Auringonpaisteeseen herääminen on paras fiilis ikinä. Niin paras, että muutaman tunnin yöunien näköistä naamaakin tekee mieli ikuistaa. Kahvi tekee ihmeitä ja taustalla soi uutta SMGta. Huonomminkin vois päivän aloittaa.
Harmi vaan, että ne velvollisuudet nakuttelee tuolla takaraivossa, vaikka miten ne yrittää unohtaa. Mutta ei tässä hätä ole, sentään vielä kolme päivää deadlineen.
Voihan saamattomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti