liirum laarum

Saanko vielä kerran ihmetellä minne viimeiset kahdeksan viikkoa on kadonneet? En nimittäin vaan käsitä tätä ajankulua, vielä vähemmän sitä että enää on toinen samanmoinen pätkä edessä. Ja sehän tarkoittaa, että kohta on jo talvi, sitten on kylmä, sitten joulu, uusivuosi ja yhtäkkiä onkin taas kesä. Uaaah! 

Tästä taitaa tulla yksi harvoista blogihistoriani kuvattomista postauksista. Kuvia nimittäin, niitä ei ole. Paitsi ehkä pari sumeaa lauantai-illalta, mutta niistä ei puhuta. Ja tää taitaa tarkoittaa ihan oikeaa kiirettä, ettäs tiedätte.

Ei vaan, jakson vaihtuessa vaihtui myös vapaa-aika vähän toisenlaiseen aktiviteettiin, kun entiset "kymmenen tuntia koulua viikossa" vaihtui "aika paljon enemmän kuin kymmenen tuntia koulua viikossa". Ja vaikka toistaiseksi ihan kivat ekat kaksi päivää on ollut, on mielessä silti kaksi asiaa. 

1: Ravintola-ala, se ei tosiaan ole mun juttu.

2: 

Ahhahhaa. Huumori, gotta love it!

Vaikka miten perusluonteeltani olen semi negatiivinen, kyyninen ja skeptinen, välillä vaan havahtuu siihen miten paljon helpompaa elämä on kun miettii vähän positiivisemmin. Tai edes realistisemmin. Kun hyväksyy, että asiat on nyt näin, eli ne on nyt näin. Ja sitten vaan elää sen mukaan, tekee mitä pyydetään ja toivoo, että kaikilla on vitun kivaa. Mielellään myös siinä sivussa yrittää voittaa kaikki pelkotilansa ja kantaa jotain vastuuta. Ja samalla toki luvata, että tästä jos selvitään niin ei ikinä enää. 

P.S. Oli sittenkin yks kuva