Olipahan taas yksi hyödytön päivä muiden joukossa. Hommat ne vaan kasaantuu, meikämantu hengailee ja ottaa peilikuvia.
Oikeasti noiden peilikuvien ei pitänyt olla peilikuvia, vaan olin ottamassa ihan kunnon kuvia, ihan siksi kun halusin esitellä uuden (viikon takaisen) kirppismekkoni. Kohtalo vaan puuttui peliin ja kamerasta loppui akku kriittisellä hetkellä. Tästä joku viisaampi, kosmisiin merkkeihin uskova, olisi ottanut onkeensa ja keskittänyt energiansa vaikka niihin kouluhommiin, mutta en toki minä. Minä otan peilikuvia. Mekko kuitenkin on Bruno-kirppikseltä, viikon takaiselta sunnuntailta ja omaa sukuaan Object. Me likey.
Tän aamun aikana on myös tullut mieleen about tuhat ja yksi pakko saada -hankintaa, joita pitäisi käydä metsästämässä. Harmi vaan, että sille listalle kuuluu myös farkut ja harmi vaan, että en maailmassa vihaa mitään muuta niin paljon kuin farkkujen ostamista. Ja harmi vaan, että kaikkiin näihin pakko saada -asioihin menee myös rahaa...
Viikonlopun aikana onnistuin kääntämään unirytmini niin päälaelleen kuin se ylinpäätään on mahdollista. Tämän seurauksena missasin aika lailla tän päivän superin sään ihan totaalisesti. Muutamaa ulkona piipahtamista lukuunottamatta elin omassa pikku maailmassani, autuaan tietämättömänä ulkomaailmasta. No joo, vähän liioittelin. Oli mulla verhot sentään auki.
Koska kello kolkuttelee kohta kahtakahta, se tarkoittaa, että on aika alkaa taas vääntämään esseetä. (Viimeiset kaksi yötä mennyt samoissa merkeissä. Mikä nukkuminen?) Sain myös just kuulla, että huomenna olisi ruotsin tehtävienkin deadline, että ehkä hoidan ne sitten aamuyöstä.
Jos ikinä saan kaivettua tieni pois tänhetkisen tehtäväpinon alta, lupaan alkaa merkitä kalenteriin muutakin kuin ne tuhannet ja yhdet bileet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti