Oon hyvin suurpiirteinen ihminen. Kevätsiivouksen jatkuessa on taas tullut huomattua, että musta ei kyllä ikinä tule pikkutarkkaa, järjestelmällistä ja organisoivaa ihmistä. Mä olen hetken mielijohteiden ja intuitioiden perässä kulkeva vähän sinnepäin -ihminen. Sellainen, jolle on ihan ok säilyttää saksia pyykkikorin takana ja banaaneja paistinpannulla. Jolle on ihan ok koristaa lipaston päällinen tyhjällä maljakolla, kaverin tekemällä betonituikkutelineellä ja kultahippuja sisältävällä limupullolla, jota vieläkin säästää jotain tärkeää tapahtumaa varten. Ja sellainen, jolla riittää ideoita ja visioita, mutta joista vain murto-osan saa vietyä loppuun asti. Mutta tiedättekö, mulle sekin on ihan ok. That's who I am.
Rakastan nättejä asioita, esteettisyyttä ja kaikkea kaunista. Tykkään pukea vaatteet, joita pidän nätteinä ja joissa on hyvä fiilis. Tykkään meikata ja suoristaa hiukset ja miettiä peiliin katsoessa, että näytämpä kivalta. Kuitenkaan se ei ole enää vuosiin ollut mikään edellytys, että ilmanhan ei kotoa poistuta. Ja se on enemmänkin kuin ok, koska omalla kohdallani se kertoo vain ja ainoastaan itsensä hyväksymisestä. Enkä ymmärrä, miten ne kaksi asiaa muka söisi toisiaan. Enemmänkin ajattelen, että ne on vain oman itseni kaksi puolta.
Tänään nukuin ruhtinaalliseen yhdeksään ja tekipäs muuten aika hyvää. Aamupäivän paahdoin kouluhommien parissa, siivoilin ja valokuvasin. Kohta saan kuulemma pitää seuraa renkaiden vaihdon aikana ja illemmalla teen täsmäiskun kaverin luokse, kuulemma tarjolla on nachovuokaa! Sata sydänsilmäemojia. Eilinen tunnepurkaus teki aika hyvää ja ekaa kertaa moneen päivään päällimmäisenä mielessä on hyviä ajatuksia. Etiäpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti