Johan nyt on helvetti, jos saan näin karkeasti sanoa. Yksi sana, yhdyssana, nimittäin kevätsiivous. Lähtöisin ihan puhtaasta turhautumisesta, kun taas olis kasa kouluun liittyviä tehtäviä, joista en ymmärrä yhtään mistä sitä edes alottais.
Vihaan kaikkea tavaraa, materiaa, tilpehööriä ja krääsää yli kaiken. Silti jostain kumman syystä sitä vaan kertyy jäätävät määrät, ihan huomaamatta. Kun nyt vielä salakavalasti on päässyt käymään niin, että tää kakskymmentäyks neliötä pitää suurimman osan aikaa jakaa kolmen hengen kesken, alkaa kaikki näkyvillä oleva turha tavara ahdistaa. Ja aika pirusti ahdistaakin.
Jotain kuitenkin on tehtävä ja se joku tässä tapauksessa on periaatteista luopuminen. Kuten periaate, että en vie mitään ullakolle. Tosi hyvä periaate, juu. Siellä majailee tällä hetkellä yksi patja (uusi oli saatava, jäi vähän kysymysmerkiksi miksei samantien vanhaa heitetty menemään), selfie-nurkkaus sekä randomlaatikollinen romua (jonka sisällön vois kyllä varmaan samantien kärrätä kaatikselle). Seuraavaksi taitaa olla aika tyhjentää yksi keittiön kaappi kirjoista ja ottaa se(kin) tila hyödyllisempään käyttöön.
Tän päivän operaationa oli lipaston päällisen tyhjentäminen ja hyvin onnistui. Kamaa lähti roskiin muovipussillisen verran ja Mooses pyöri mukana henkisenä tukena. Seuraavaksi pitäiskin sit tyhjentää toi pöytä, jonne vaivihkaa siirsin 97% lipaston päällisestä... Hiljaa hyvä tulee vai miten se nyt meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti