Ostin uuden festarirepun. Tai no, toimii se ilman festareitakin. Meikästä on ostoskuittien perusteella kuoriutunut pahimman luokan sporttimimmi, tosin ihan vain vaatepuolella. Päähän oli jäänyt kummittelemaan ajatus jumppapussista, sinne festareille ja muutenkin, etenkin fillaroidessa on tullut mieleen miten kätsää olis kantaa kamat selässä. Tai ihan ylinpäätään kantaa jotain mukana.
Festarireppuni on jakanut mielipiteitä. Ostosreissun jälkeen esittelin reppua kaverille, jonka armollinen kommentti oli: "Ai maksoitko sä tosta jotain, eikö noita jaeta yleensä ilmaseks?". Kuulehan, totuuden torveni, jos näet jossain näitä jaettavan niin kerropa toki! Toinen kommentti koski reppua koristavaa tekstiä, SPR STR ADIDAS. SPR STR oli tämän toisen tulkinnan mukaan SPRING STREET. Kyllä. Jep. Se tunne, kun joku toinen on kerrankin sua itseäs tyhmempi. Tähän väliin kyllä sopis tarina, kun pähkäilin tota reppua, ostaako vai eikö osta. Viime vuonna oli myös festarireppu, samoin kuin oli palaneet olkapäät, ja oli muutes epämiellyttävä yhtälö. Siinä hamletoidessani kerroin kuitenkin tänä vuonna pelaavani varman päälle, ottaisin mukaan kangaskassin. Jep, se on mun varman päälle. Miten olis aurinkorasva? Hartiat peittävä vaate? Varjo? Eikä mitään, antaa palaa vaan. Mulla on kangaskassi...
Tänään oli asukuvien arvoinen päivä. Ei tosin itse asun takia, vaikka shortsikauden virallisesti korkkasinkin, vaan siksi kun sain pahaa-aavistamattoman kaverin kuvaajaksi. Mikä muuten siinä asukuvien ottamisessa on niin noloa? Tai itsensä kuvauttamisessa julkisella paikalla? Tai oikeestaan julkisessa kuvaamisessa ylinpäätään... Onko tää vaan joku mun juttu, enkö kuulu selfie-sukupolveen?
Mutta mutta, nyt alkais jo ruissi häämöttää ja lujaa! Huomenna vielä duunia, jonka jälkeen kevyttä postaalista hengailua, pakkailua ja viime hetken kuumotteluja. Tänään oli jo vähän ilojänskätystä ilmassa, kun kolusin puoli Jumboa läpi yrittäen etsiä kriteerini täyttäviä bikinejä. Meinasin ostaa festariasusteeksi maailman rumimmat aurinkolasit hempukan alelaarista, mutta jätin väliin. Sen sijaan ostin, hmmköh, treenivaatteita... Enää kaksi yötä, ja sitten mennään! Tätä innostusta on vaikea kuvailla sanoin, mutta parhain ilmaisu olis ehkä ÄÄÄ-ÄÄÄÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti