Kuvat alkaa ja loppuu Moosekseen, Herra Karvapyllyyn, jota taas viikonloppuna tajusin rakastavani niin maan perkeleesti. Ihan vaan koska Herra nukkuu joka yö viereisellä tyynyllä (jos ei niin jotain on vialla) ja vaikka se siinä ihan vähän kuorsaakin, niin se on vaan niiiiin söpö! Ihana, pehmoinen. Halittava. Ainakin nukkuessaan. Sittenhän sillä on se toinenkin puoli, se seinille hyppivä ja rallia juokseva. Se, joka tänään aamuyöstä heitteli leikkuulautaa. Kyllä. Jep.
Lauantaina mama pyys mut seurakseen katsomaan Amy Winehousesta kertovan leffan (vai dokkarin, kumpaan kategoriaan se menee?), ja vaikken ikinä Amyn musiikista ole erityisemmin pitänyt, niin leffa oli aika vaikuttava. Herätti kyllä niin monenlaisia tunteita ja pisti ajattelemaan vielä pitkän aikaa leffan jälkeenkin, eli jos et ole käynyt katsomassa, mene. Leffan jälkeen puitiin niin Amya kuin bulgarialaisia taksikuskejakin Vapianon terassilla ja huomasin ilokseni, että tarkeni kuitenkin ilman takkia. Hurraa!
Siitä päästään aasinsillan kautta siihen Bulgariaan ja niihin taksikuskeihin, koska parin viikon päähän ostetut lennot polttelee jo taskussa! Tai ainakin ajatuksissa. Ja sen verran riemulla lomaa odotellaan, että Whatsapp laulaa ja keskustelujen taso on yllä näkyvää (ja joskus jopa huonompaakin). Ei mutta oikeesti, loma. Ja kesä. Kesäloma! Ulkomaanmatka! Minulla?! En tasan tee viikkoon mitään muuta kuin makaa altaan reunalla kylmä bisse kädessä. Ettäs tiedätte.
Kylmästä bissestä nykyhetkeen, eli kuumaan teehen. Ja sitä on muuten vedetty (inkiväärin kera) ruissista saakka. Tänään just vähän katteltiin ikkunasta ja mietittiin, että mites tää kesäsää... Voi surku. Mutta isin sanoja lainatakseni, ei auta itku markkinoilla. Eikä se ilma yhtään lämpene vaikka miten huutais vitutustaan ääneen, mutta pakko silti vähän valittaa. Ihan vain valittamisen ilosta.
Uusin harrastus, jonka viikonloppuna aloitin, on Snapchat. Eli snäppäily. Ja tätä ahkerasti duunikaverin kanssa paukutin menemään koko viikonlopun. Koska laatu oli mitä oli, eli luokattoman huonoa, täytyy olla kiitollinen, että ne tosiaan näkyy vain sen max. 10 sekuntia.
Viikonloppuna törmäilin myös yhteen naapuriin poikkeuksellisen usein. Nyt jo moikataan katsoen silmiin, joten ehkä seuraavaksi pitää alkaa heittää small talkia. Tosin kaikki tää on tapahtunu parin päivän sisällä, oon vähän epävarma edetäänkö kenties liian nopeasti?
Lopetetaan nyt vielä siihen Moosekseen. Herra meinaan tänään keksi uuden hengailupaikan, pyykkitelineen alta. Siellä muuten viihtyikin jonkin aikaa, ehkä se leikki olevansa majassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti