26.11.2015

Vaik oon valveil en nää mitään


Yli puoli tuntia suihkussa istuessa tuli mieleen kaikenlaisia ajatuksia. Ei mitään sellaista, mikä ratkaisisi tämänhetkiset ongelmat tai edesauttaisi mitään. Mutta kaikkia muita ajatuksia, kuten mikä tässä päivässä on ärsyttänyt tai etten ole vielä kokeillut millaisia kuvia MacBookini kameralla saa. Näköjään huonoja. 

Kuvien ottamisen jälkeen oli suunnitelmana tulla tänne itkemään kaikkea kurjaa, mitä maailmassa on. Itkeä tätä väsymystä, joka jo itsessään pistää pillittämään kaikesta. Kuten eilisen leffan loppua -  kalojen kohtaloa ja sitä kun koko ajan joku jää yksin eikä tiedä kenen puolella sympatiat pitäisi olla. Vähän myös itkeä tätä kylmyyttä, kun ei huvita poistua tuon peiton alta ollenkaan. Kun pukee ulos päälleen pitkähihaisen, villapaidan ja toppatakin -  ja silti paleltaa. Itkeä kun ei muista missä Gasellien biisissä sanottiin jotenkin tosi hyvin ja ei kun muista mitä se tosi hyvin sanottu edes oli - muistaa vaan, että oli hyvin sanottu. Itkeä, kun on mennyt tuhlaamaan kolmekymppiä paskoihin nappikuulokkeisiin, jotka ei pysy korvissa ja joiden ainoa hyvä puoli on mintunvihreä väri. Itkeä kun jalka on kolmatta viikkoa paskana ja tänään alkoi kenkäkin vielä hangata. Itkeä kun on niin saatanan hukassa eikä tiedä yhtään mitä haluaa, kun kaikki on niin vaikeaa. Itkeä kun ei ikinä ehdi treenaamaan. Itkeä kun tunnit loppuu vuorokaudesta, eikä energiat tunnu riitävän edes puoleen siitä mitä pitäisi tehdä. Itkeä sitä ettei tänään saanutkaan pannaria koulussa. Itkeä kolmea postausta, jotka odottaa keskeneräisinä luonnoksissa ja joita en tunnu saavan valmiiksi millään. Itkeä koko elämää ja maailman kaikkeutta, kun mikään ei tunnu ikinä menevän niinkuin haluaisi.

Niin, se oli se suunnitelma. Mutta, koska joku joskus sanoi ettei kannata kirjoittaa kovin masentavaa blogia, päätin sittenkin kirjoittaa viisi asiaa, jotka tänään teki iloiseksi.

1/ Olin yksin töissä ja sain huudattaa Gaselleja niin lujaa kuin lähtee, ilman että kukaan huokaili vieressä, toivoen minun vaihtavan Iskelmä nostalgia -taajuudelle. 

2/ Juna, josta olisin muuten myöhästynyt, oli siunatut kolme minuuttia myöhässä.

3/ Muistan nauraneeni. En muista missä, saatika mille, mutta aivan varmasti nauroin.

4/ Työkaveri, joka vihaa minua, moikkasi oma-aloitteisesti. (Niin hämmentävää kuin se onkin, tämä teki iloiseksi.)

5/ Kotona odotti eiliseltä jääneitä aineksia vielä pariin tortillaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti