Tajusin justiinsa äsken, että mä en paljoa ajattele. Tai oikeastaan ajattelen varmaan liikaa, niin paljon että on vaikeaa keskittyä vain yhteen ajatukseen kerrallaan. Tää herätys koitti, kun tajusin kuunnelleeni sen hetken pakko kuunnella -biisin kolme kertaa. Kolme kertaa, koska joka kerta unohdin kuunnella sitä. Oli kai liian kiire tuijotella seinää.
Joskus taas tulee tarve nollata koko pää. Siihen hyvä keino on kummitytön leikittäminen. Eikä edes hävetä olla samalla aaltopituudella kolmevuotiaan kanssa. Eilen rakennettiin maailman hienoin prinsessalinna. Sieltä löytyi niin keittiö, kanala kuin tyrmäkin. Ilmeisesti kasvatus on mennyt kohilleen, ainakin sukupuoliroolien suhteen, kun isi lukittiin keittiöön kokkaamaan ja prinsessa teljettiin tyrmään. Leikki huipentui siihen, kun rosvo ajoi poliisiautolla takaa koulubussia.
Tänään oon juonut niin paljon kahvia, että on ihme ellei vatsahaava jo kolkuttele ovella. Sluibasin iltapäivän tunnilta puoli tuntia etuajassa pois ja juoksin treeneihin. Treenien jälkeen ruokakaupassa pari hyväntahtoista humalaista herrasmiestä tiedusteli hyvässä hengessä minkähän lajin treeneistä olen tulossa, kun on niin punaiset posket. Kun vastasin, että nyrkkeilystä, sain kuulla tän klassisista klassisimman "hohhoo, älä sitten meitä ala hakkaa" -heiton. Koska joka soluni siinä vaiheessa huusi vain kuumaa suihkua, totesin tuon olevan juurikin se syy, miksi käyn sitä säkkiä hakkaamassa. Ettei tarttis hakata tuntemattomia kassajonossa.
Kerrottakoon tähän lopetuskappaleeseen vielä pari mietettä, jotka kylläkin riitelee aika pahasti tuon ekan kappaleen en paljoa ajattele -väittämän kanssa. Tänään tuli hyviä uutisia duunirintamalta ja siitäkin huolimatta, että vapaa-aika puolittuu entisestään (ja todennäköisesti rästitehtäväpino jatkaa kasvuaan), saatoin tanssia muutamat voitontanssiaskeleet. Ja vaikka väsymys on sitä luokkaa, että oon pilkkinyt tässä seiskasta asti, on ekaa kertaa viikkoon semi positiiviset fiilikset päivän päätteeksi. Diagnosoin hetki sitten itelleni Kaljaasin jälkeisen masennuksen (vrt. Ruissin jälkeinen masennus), mutta ehkä se olikin vain laskuhumala. Nyt on ainakin ihan hyvät fiilikset. Tänään katsoin myös miten halvalla lentäis saksaan, sekä mietin minne ihmeeseen on kadonnut Samuli Putro!?
Ps. Älkää te tuijotelko seinää, vaan kuunnelkaa. Ja rakastukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti