Valokuvaus. Rakastan valokuvaamista. Vaikka ihan amatööritasolla mennäänkin, kamerana toimii suurimman osan ajasta iPhone ja kaikki asiasta mitään tietävät varmasti kuviani katsoessaan nauravat partaansa, niin mitäpä sitten!
Rakastan sitä, kun saa sommitella ja etsiä hyviä kuvakulmia. Rakastan sitäkin, kun puolivahingossa räpsäsee kuvan, josta tuleekin itselle maailman merkityksellisin. Rakastan muokata kuvia (omalla tyylilläni, jolle poiccis aina naureskelee) ja rakastan löytää juuri sen oikean filtterin, jolla saan kuviin tasan sen tarvitsemani tunnelman.
Niin, se tunnelma. Tärkeintä valokuvissa mulle ei ole se laatu, oikea valoitusaika tai kuvan ja sen sisällön todenmukaisuus. Enemmän merkitsee se jokin, mitä ei voi oikein edes määritellä. En tiedä onko tunnelma oikea sana, mutta lähimmäksi se menee. Tunnelma ja kaikki sen synonyymit. Kun tietää, että voi olla täysi kaaos meneillään, mutta kuvaan päätyy vain se pieni, kaunis osa.
Olen varmaan ihan tajuttoman aikaani jäljessä, mutta edelleen tilaan valokuvista paperiversioita. Valokuvien selaaminen on vaan parasta, se konkreettisuus kun pääsee niitä hypistelemään! Viime kuvatilauksesta on vierähtänyt jo semi pitkä aika, joten aika on myös korkea uudelle tilukselle. Enää pitäisi käydä kansiot läpi ja valita tilaukseen menevät kuvat - ja se onkin varsinainen operaatio se.
Loppujen lopuksi aika harva kuva kuitenkaan päätyy instagramiin tai blogiin, ihan syystä etten usko kenenkään jaksavan katsella sitä kuvatulvaa. Valitsen aina vaan ne hetkeen, tilanteeseen, sisältöön ja mielialaan sopivat kuvat. Muut jääköön omiin arkistoihini, sekä digitaalisena että hypisteltävässä muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti