Ihan aniharvoin lähden mihinkään villityksiin mukaan ja vielä harvemmin mikään peli saa mut innostumaan. Mutta voi kyllä. Minäkin, Brutukset!
Homman nimi on Pokemon Go, homman nimi on missä hitossa on Pikachu???
Eilen kotimatkalla poikettiin vähän vaan reitiltä. Suomeksi: yhden kantoisen metsäpolun, muutaman pellon ja Haltialan tilan kautta. Haltialassa bongasin ne ainoat kolme ihmistä, jotka oli siellä ihan alkuperäisen tarkoituksen takia - nimittäin niiden eläinten. Selitys tälle piilee siinä, etteivät kyseiset henkilöt olleet liioin vaahtosammutinta suurempia, mutta palauttivatpa mut maan pinnalle ihailemaan lampaita! Maan pinnalle palautuksesta huolehti myös toi aita, sain nimittäin melko mojovan sähköiskun. Itse asiassa niin mojovan, että vieläkin tuntuu.
Jos jotain sivupolulta jäi käteen, niin ainakin pari uutta Rattataa sekä toteamus, että kunnon sähköshokkihoito tekee toisinaan ihan höpöä.
Päivä jatkui Mustikkamaalla tennismatsin merkeissä, jonka jälkeen rohkeimmat uskaltautuivat uimaan. Ei-niin-rohkeat teki sen ainoan, mitä siinä tilanteessa mahtoi; pisti Pokemon Stopille lurerukset päälle ja eikun metsästämään! Voi pyhä jysäys...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti