Jos joku olisi mulle vuosi sitten kertonut, että ensi kesänä mä vietän perjantai-iltaa uuden Star Trekin ensi-illassa ja sen jälkeen vaellan tuntikausia stadin katuja metsästämässä Pokemoneja, en tiedä miten olisin reagoinut. Ehkä nauranut, mitä todennäköisimmin.
Mutta voi kyllä, on se elämä vaan hassua. Sieltä mä itseni löysin, Kaisaniemenpuistosta muutaman sadan muun ihmisen kanssa, etsimässä missä on parhaat paikat luretusten kannalta, hihkumassa kun kohdalle osui joku Pokedexistä puuttuva yksilö ja hymyilin hölmönä kun hautomastani munasta kuoriutui Bulbasaur.
Olihan se hullua, miten yksi peli saa jengin aivan sekaisin. Olis voinut kuvitella, että oltaisiin voitettu taas maailmanmestaruus tai jotain muuta sellaista, mutta ei. Pokemonit. Kuitenkin, vaikka se miten hullulta tuntuikin, koen minkä tahansa ihmisiä yhteen tuovan syyn olevan vain hyvä juttu.
Illan paras juttu kuitenkin tapahtui kello 01:22, kun kahden kilometrin hautomisen jälkeen mulle kuoriutui Pikachu!!! Voi sitä onnen määrää! Itkunaurua.
Joo, ehkä tähän vois jättää nää Pokemon-jutut, ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti