6.9.2015

Waste days in foreign places


Tuossa eilen, kun koko päivän mittaisen torkkumisen jälkeen kaveri houkutteli mut kävelylle, tuli puheeksi että mullahan on blogi! Ja siitä se ajatus sitten lähti, meinaan että tänne vois jotain kirjoitellakin. Aloitetaan tää viiden päivän tauon jälkeinen paluu blogin ääreelle ihan perinteisellä tajunnanvirralla.

Koulu on totisesti pistänyt elämänrytmin uusiksi, jo kahdessa viikossa. Ensinnäkin, kun on tottunut herämään aamuviideltä (no, rehellisyyden nimissä tunnin torkutuksen päätteeksi vasta kuudelta), on ollut aika luksusta kun koulu alkaakin vasta aikaisintaa yhdeksältä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että nukkumaan ei tietenkään voi mennä ihmisten aikaan, vaan se venyy sinne puolen yön pahemmalle puolelle, "koska eihän mun tarvi herätä ku vasta seiskalta". Ja Holy Mo, kaikki ne rutiinit mitä joskus oli, niitä ei todellakaan enää ole! Duunit, treenit ja säännöllinen elämä on vaihtunut kouluhommiin, kaljanjuontiin ja yleiseen lööbailuun. Se kyllä on jo kostautunut, meinaan perjantaina darrapäissäni menin ja palautin yhden koulutehtävän, vain huomatakseni lauantai-iltana, että olin sitten palauttanut sen päin persettä -version. Muy bueno. Ei mutta, luotan kaiken alkavan rullata kuin itsestään, ajan kanssa. Tuntuu, että oon aivan pihalla kaikesta, mutta lohduttava tekijä on että kaikki muutkin on aivan pihalla kaikesta. Jos jotain pitää kehaista, niin meidän ryhmähenkeä joka on niin muskettisoturilaatua, että huh huh! 

Vaikka kouluhommat painaakin päälle (mikä nyt on vähän pelottavaa kun ottaa huomioon, että tässä on vasta yksi oikea kouluviikko takana), on ollut aivan huikeen hauskaa! Torstaina oli varjofuksiaiset, jotka voitettiin ansioikkaasti. Ekaa kertaa moneen vuoteen syksy ei olekaan jotain ikävää ja pimeää, vaan on superpaljon kaikkea kivaa edessä. Totesin just, että tarviin isomman kalenterin, koska nykyinen on niin täynnä merkintöjä tulevista bileistä, ettei sinne meinaa mahtua koulujutut ollenkaan. Tajusin just tän kaiken kuulostavan tosi hyvältä, pelkältä biletykseltä.. Kyl mä oikeesti yritän opiskellakin! Mutta minkäs teet, raskaat työt vaatii raskaat huvit. 

Ettei nyt koko syksyn joka postaus tulis näyttää tältä, yritän kehittää jotain fiksumpaakin postattavaa, kun bileet ja kymmenen tyyliä ommella haalarimerkit. Ciao!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti