Mind full of shit

Seesteisestä selfiestä huolimatta viime aikoina on taas ärsyttänyt moni asia. 

Kuten KELA ja se miten sen kanssa joutuu tappelemaan. Kaikki vain koska vuokrasopparissa on pieni virhe. 

Tai hallitus ja kaikki ne ihmiset jotka on noi tyypit sinne äänestänyt. Ja etenkin se tän hetkinen yleinen raivo hallitusta kohtaan, kun kaikkia vituttaa, mutta jotkuthan on kuitenkin äänensä niille urpoille antanut. 

Tai kaikki ne ihmiset, jotka tukkii mun facebookin newsfeedin jakamalla MV-lehden juttuja.

Ja ne -yleensä samat- ihmiset, joilla ei ole minkään näköstä sisälukutaitoa (eikä välttämättä muutenkaan lukutaitoa) tai kriittisyyttä kaikkea median paskaa kohtaan.

Ja se, että ihmiset jotka eniten toitottaa tätä Suomi suomalaisille -hommaa, on useimmiten niitä jotka ei osaa itse kirjoittaa yhtäkään ymmärrettävää lausetta. (Että olisko kannattannu ottaa jotain irti siitä ilmaisesta koulutuksesta, noin niinku omasta mielestä?)

Tai kaikki ne "olen suuren luokan sankari" -avautumispostaukset facebookissa. (Ai näit kun joku kaatui pyörällä ja menit kysymään miten kävi? Se ei oo kuules sankariteko vaan ihan normaalia järjen käyttöä.)

Ylinpäätään sekin, kun kaikesta pitää tehdä niin iso numero.

Tai se, kun ruuhka-aikaan junassa ihmiset istuu niin, että jättää sen yhden penkin väliin. 

Sekin, kun ei ymmärrä puoliakaan rästissä olevista kouluhommista, että mitä niissä edes pitäis tehdä.

Ja aika paljon myös mun hiukset, jotka on koko ajan takussa enkä ymmärrä mistä se johtuu. (Epäilen tangle teezeriä)

Tai se kun Mooses söi viime yönä mun vikat sämpylät. 

Yleisesti siis eniten vituttaa lähes kaikki. 

Ei vaan oikeesti oon kyl ihan iloinen ja reipas. Tai ainakin iloinen.