Tänään heräsin aamulla kello seitsemän ja päätin alkaa vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Eilinen meni aika tiiviissä symbioosissa peiton, tyynyn ja Modern Familyn kanssa, eikä ole kovin kiva herätä hirveä tuli perseen alla muistaen ne sata asiaa jotka pitäis niinkun hoitaa. Heräämistä seuraavat neljä tuntia hoidin pakollisia puheluita, hakkasin ruotsin tehtäviä, sovin illaksi treffit vuokraisännän kanssa, sekä siivosin kuin hullu ja piilotin kaikki kammottavuudet mitä tästä luukusta löytyy. Ja join ehkä kolme litraa kahvia.
Koululla kävin ruotsin tentissä (meni niin sanotusti viduiks) ja jäin vielä rustaamaan yhtä ryhmätyötä, jonka deadline kuumottelee jo. Paras tapa tehdä koulujutut, joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä, on laittaa fiksun kuuloisia sanoja peräjälkeen. Toimii. Toinen mikä kuumottelee on yksi essee, jota en tietenkään ole vielä aloittanutkaan, mutta samalla hain koululta vähän materiaalia siihen. Vielä pitäis saada koko homma aloitettua, tähän mennessä oon saanut kansilehteen kirjoitettua oman nimeni.
Noni, se kouluhöpinöistä.
Viikonlopun suunnitelmat huutaa tyhjyyttään, mutta piru mut periköön jos joku noista viheliäisistä koulukavereista saa houkuteltua meitsin baanalle, haalareissa tai ilman. Viime aikoina on tullu otettua sen verran kovaa osumaa pitkin poikin, että enempää ei pysty. Eikä ollut ees läppä, vaan oikeasti jalkoihin ei mahdu enää yhtään mustelmaa. Mutta jotain olen taas oppinut, kuten sen miten vaikeaa olis elää ilman peukaloa. Tai että ei kannata ajaa liian isoa fillaria tuhannen päissään.
Tän päivän kohokohta on ehdottomasti ollut Gasellien uusien biisien huudattaminen, jumaliste tätä on odotettu. Vähintään koko kesä. Jos aina on hyvä hetki kuunnella Ime huiluu, niin melkein vois sanoa, että Vainoharhainen is the new black.
Tai jotain sinne päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti