Nyt niitä lupaamiani kuvia, niitä ei-peilikuvia. Ja niitäkin olis muuten löytynyt, mutta armollisesti jätin ne lepäämään tonne kuvavirran kätköihin.
Tallinnassa oli kivaa. Kannattaa lähteä äitin kanssa reissuun, nimittäin minne se ikinä meneekin, siellä paistaa aurinko. Niin nytkin, välillä niinkin paljon, että melkein tuntui taas kesältä. Mitään sen erikoisempaa ei oikeastaan tehty, käveltiin vaan pitkin vanhaa kaupunkia, syötiin hyvää ruokaa ja mentiin semi aikaisin nukkumaan. Paluumatkalla laivassa bingottiin (jäi yhdestä vajaaksi etten voittanut) ja osallistuttiin musavisaan (voitettiin!). Palkinnoksi saatiin drinkkilippu, jolla hain itselleni mojiton.
Se hölläily ja rentoutuminen loppui sitten siihen kohtaan, kun paluumatkalla hain satamasta pari lavaa kotiinviemisiksi. Tai siihen kohtaan, kun yritin helvetillisessä ihmismassassa kantaa niitä laivaan. (Ihmisillä on outoja harhaluuloja, kuten että jos sinne paattiin ei rynni kyynärpäätaktiikalla kaikkia muita alleen jyräten, se laiva jättää sut satamaan.) Tai ihan viimeistään siihen, kun Helsingin päässä huomasin toisen lavan pohjan maagisesti hajonneen ja yritin taiteilla ne autoon asti ilman Hannu ja Kerttu -tyylistä kaljavanaa perässäni. Raskasta oli, mutta selvisin!
Opiskelijana on viikot alkaneet muistuttaa aikoja, kun olin lähes kaikki viikonloput töissä. Eli viikonloput ollaan vastuuntuntoisia ja arkisin rebataan. Maanantaina elin vielä vastuuntuntoisen aikuisen elämää, hakkasin kouluhommia urakalla ja ruoskin koulukavereita samaan, sen jälkeen siirryttiin lähipubiin happy hourille kumoamaan tuoppeja ja laulamaan karaokea. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotiin ryömin neljän jälkeen ja jostain kumman syystä jäi menemättä seuraavan päivän (vapaaehtoiselle) ruotsintunnille. Ehkä olisi kannattanut, koska viimeiset kaksi ruotsintehtävää oli saanut maikan tarkastuksessa tuomion ICKE-GODKÄND. Muuten hyvä, mutta jouduin googlaamaan mitä tarkoittaa ICKE-GODKÄND.
Hmph, terkkuja vaan maikalle, ite oot ICKE-GODKÄND.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti