Kävin tänään leikittämässä kummityttöä ja samalla viemässä risteilytuliaiset. Duplo-paketin ostin täysin oma lehmä ojassa ja taisin olla yhtä innoissani sitä avaamassa, kuin se kummityttökin. Minkäs teet, kun duplot on vaan niin siistejä! Ja tuo Brion junarata, ei kristus mitä olisinkaan lapsena tehnyt, että tollasen olisin itselleni saanut! Tosin nyt kun miettii, niin ehkä vain jälkeenpäin luulen halunneeni sellaisen.
Mutta onko mitään niin ihanaa, kun joku joka aivan täysin vilpittömästi ilahtuu sut nähdessään? Joku joka haluaa halata ja kädestä pitäen vie mukanaan, pöydän ääressä osoittaa tuolia vieressään mihin haluaa sun istuvan? Ja kun se pieni ei vielä ymmärrä maailman pahasta mitään, ei valehtelusta tai teeskentelystä tai oman edun tavoittelusta. Se vain näyttää sen mitä tuntee, oli se sitten väsymystä, kiukkua, iloa tai rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti