Oon jo jonkin aikaa ihmetellyt mistä johtuu tää ympäröivän maailman huonovointisuus. Kaikki tuntuu olevan pelkkää negatiivista ja kaikilla tuntuu menevän huonosti. Ja ne ainoat, joilla hyvin menee, nekin vaan feikkaa.
Mutta mutta, kaiken tän ympäröivän kurjuuden keskellä, sain tänä viikonloppuna muistutuksen. Muistutuksen kaikesta siitä hyvästä ja onnellisesta, mitä maailmassa onneksi vielä on. Lauantaina juhlittiin kaverin baby showereita, joissa niin juhlittava beibi kuin show'n varastanut nelikuinen neitikin muistutti tästä. Siitä hyvästä, onnellisesta.
Juhlien jälkeen koitti toiset juhlat, valmistujaiset. Rutosti hyvää ja onnellista siinäkin. Ja siinä, että näki kaikkia ihania ja että on noin mahtavia tyyppejä elämässä mukana.
Ehkä suurin muistutus, niistä hyvistä asioista ja ihmisistä, tuli kuitenkin täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Päädyin metsästämään pihalta varastettua fillaria, etsintäkuuluttamaan sitä facebookissa ja osallistuinpa myös ensimmäistä kertaa ikinä ihka oikeaan facebook-riitaankin. Ei järin hauska kokemus. Sain todistaa ihan läheltä, miten valmiita tuntemattomat ihmiset on auttamaan ja näkemään vaivaa. Fillari löysi kotiin ja mä sain takaisin uskoni ihmiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti