ANOTHER DAY, ANOTHER DRAMA

Ailahteleva. Epätasapainoinen. Hukassa. Dramaattinen. Ääripäästä toiseen menevä.

Esimerkiksi näillä sanoilla olen kuullut mua kuvailtavan. Eikä välttämättä ihan syyttä, vaikka ne niin kovin ankarilta ilmauksilta kuulostaakin. Mä tunnistan noita piirteitä itsessäni ja olen oppinut elämään niiden kanssa. Vaikka ailahtelen, sinkoilen pois siitä kultaiselta keskitieltä, usein dramatisoin asioita liikaa, enkä todellakaan tiedä mitä elämältä haluan, se vaan olen minä. 

Näiden vastapainoksi mä olen myös realistinen, empaattinen, avarakatseinen ja nöyrä. Hyväksyn kaikki sellaisena kuin ne on ja pyrin parhaani mukaan aina olemaan muille hyvä. Toisinaan se epäitsekkyys on mennyt ylikin, niin yli, että yhtäkkiä olen huomannut antaneeni itsestä niin paljon, ettei mitään ole enää jäljellä. Mä en suunnittele turhia, vaan luotan niin lujaan kaikkeen ympärilläni, että se luotto myös vie mut sinne minne mä kuulun. Missä ikinä se onkaan.

Lueskelin tänään vanhan blogin postauksia, toiveena löytää hyvää #TBT -matskua. Sen lisäksi löytyi monta jo unohdettua asiaa ja tapahtumaa vuoden parin takaa. Tajusin, miten hassusti olen samaan aikaan täysin sama ja täysin eri ihminen kuin silloin. Mutta jos jokin on pysynyt mukana, niin se dramaattisuus. Se ailahtelevaisuus, tasapainottelu, sinkoilu - you name it! En mä osaa ottaa näitä piirteitäni turhan vakavasti, koska tiedän, ettei ne turhan vakavia ole. Jos muutenkin kärjistän ja dramatisoin, kirjoittaessa teen sen vielä moninkertaisena. Kuten sanottu, luotan aika vahvasti kaikkeen. Myös ihmisten huumorintajuun ja luetun tekstin oikein ymmärtämiseen. Välillä joutuu pettymään ja selittelemään, mutta eikö elämässä aina?

Otin vapauden sinkoilla kuvienkin osalta, tarjolla siis satunnaisia kuvauskohteitani tältä päivältä. Ei mitään ihmeellistä, eikä mitään draamaa.