Sinne ne lumet sitten meni. Tänään aamulla tuli viesti: "on märkää ja sataa". Ja niinhän siellä oli, ihan molempia. Tänään on poikkeuksellinen päivä, tein ensin työt ja sitten vasta koulun. Koulun jälkeen saa onneksi mennä kaverin luo juomaan viintä ja katsomaan Frozenia. Mutta ne molemmat toki liittyy kouluun, toinen ehkä enemmän kuin toinen. Kuuluista viimeiset sanat: palataan tähän myöhemmin.
Oon aika kova tyttö palaamaan asioihin myöhemmin, sen olen huomannut. Usein on niitä aiheita joista haluan kirjoittaa, mutta yhtä usein ne kuitenkin jää. Pikaisen analyysin perusteella talvitakit on omien vihollisteni kärkipäässä. Viime syksynä piti kirjoittaa uudesta takista, mutta teknisten ongelmien takia meni kuvat ja olisihan se nyt vähän hölmöä kirjoittaa jostain mistä ei kuitenkaan ole näyttää kuvaa. Pari viikkoa sitten ostin uuden takin, entistäkin lämpimämmän, eikä siitäkään toistaiseksi ole kuvia. Paitsi tuo ylläoleva, jonka nappasin tänään bussipysäkillä ja josta näkyy kuvassa helma. Oh deer.
Kuvattomuudesta huolimatta haluan nyt kirjoittaa tuosta takista, oli miten hölmöä tahansa. Nimittäin on muuten lämmin. Siis ihan tosi lämmin. Niin lämmin, että pelkkä t-paita allakin pärjää ja junassa istuessa tekee mieli riisuutua.
Tän takin kanssa harmittaa, että se lumi ja kylmä meni. Tätä takkia edelleen käytän, vaikka onkin vain harmaata. Vilukissa mikä vilukissa. Vähän sitä kuitenkin pelkää, että jos nyt totun tän takin kanssa tähän lämpötilaan, niin riittääkö takki enää kun iskee taas ne kovat pakkaset? (Ja voi kyllä, pelkotiloja on näemmä monia.)
Nyt on harmaata, mutta olkoot. Ulkona ja vähän pään sisälläkin. Onneksi tänään saa kuitenkin hetken vain olla. Ja juoda sitä viintä ja katsoa Frozenia.
Sitä, mihin palataan sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti