söndag

Ihan alkuun täytyy nostaa itelleni hattua näistä mielikuvituksellisista otsikoista. Ou gaad. 

Tänään yritettiin saada vanha jengi kasaan. Vanha jengi tässä tapauksessa on meidän viiden mimmin porukka, joiden kanssa ollaan pidetty enemmän tai vähemmän yhtä ala-asteelta saakka. Koska elämä on ja tuulet puhaltaa, ollaan kaikki asetuttu vähän minne sattuu ja elämäntilanteet on vaihdellut (ja edelleen vaihtelee) aika paljonkin. Kuitenkin sen kerran pari vuodessa, kun kaikki jollain ihmeen kaupalla on samaan aikaan samassa maassa ja vieläpä samassa kaupungissa, pyritään näkemään. Ja joka kerta se on kuin aikaa edellisestä ei olis kulunut ollenkaan. 

Tänään kävi vähän ohrasesti, kun viidestä jäsenestä paikalle selvisi vain kolme - minä mukaan lukien. Treffit sunnuntaiaamuna on vähän hiinä ja hiinä, onko se uhka vai mahdollisuus, mutta viimeiseen asti pidettiin toivoa yllä, että kaikki paikalle selviää. Vaan eipä selvinnyt, mutta kyllä kolmistaankin pärjättiin. Kaverit oli varannut pöydän Sandron brunssille ja koska Sandro on maailman paras paikka ikinä, ei haitannut yhtään. Kyseisen mestan brunssista oon kuullut pelkkää hyvää, samoin kuin sen miten täynnä rafla olisi brunssiaikoina. Pöytävarauksen mahdollisuudesta en ennen tätä ollut tietoinen, mutta kun se kerta mahdollista on niin suosittelen tekemään, sen verran paljon jengiä oli liikkeellä. Ja toi safka, se vaan on niin hyvää. 

Tänään myös seura oli poikkeuksellisen hyvää, itseasiassa niin hyvää, että kun toinen lähti etiäpäin päätin raahata jäljelle jääneen mukanani himaan. Riemu repesi siinä vaiheessa, kun alettiin lukea meidän vanhoja facebook-keskusteluita tai viimeistään siinä vaiheessa kun yhtäkkiä tajusin kaverin olevan fyssari ja pyysin saada hieronnan - ja samalla hetkellä olin jo heittänyt vaatteet nurkkaan. Lievästi hämmentynyt frendi totesi, että kyllähän se onnistuu ja voin kertoa nyt olevan aika vetreä olo. En ymmärrä miten oonkaan saanut itteni niin jumiin, mutta epäilen pari päivää kestäneen päänsäryn, raajojen puutumisen ja huonon olon olevan suoraan verrannollinen tähän jumitukseen. En sitten tiedä pitäiskö huolestua jos 23-vuotiaana käyttää lauantai-iltansa sängyn pohjalla rääkyen, kun joka paikkaa särkee... 

Tai sitten voisi joskus venytellä, ihan noin niinku kokeilumielessä.